KYLLÄ

KYLLÄ

Inarin jumalisen valkomattainen kansi hohtavana;
arktisen hysterian mysteeri,
taivaallisen rauhan ikuinen laakio.

Raaseikossa ei havise lehtikään
ja miten voisikaan tässä romantiikassa
kun käsillä on vain myrskyjen riipimiä raippoja;
puhtaaksi kaluttuja oksan raatoja.

Ei liikahda rannan kultainen korsi,
vaikka niitä olisi kyllä takkavitallinen tahi pari,
ei parahda vinttikaivon orsi tässä pysähtyneisyyden
hiljaisessa tyyssijassa.

Vastaan tämän paratiisin kutsuun: "Kyllä",
rysähtäneen riihiaidan liepeillä.

Nojaan mielenkuvassani jo kenties ammoin
avaruuden sfääreihin haihtuneeseen keloiseen,
muinoin niin ylvääseen, portinpylvääseen.

Nuoran yli vastaa kaiku samalla mitalla;
asia sovittu - nousen ummenkulkijalle hajareisin
ja alan laskettaa jäälle.

Nykäisyn odottamisen loputon sitkeys;
se on jäähän kairatun syöverin Zen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!