PÄiVÄHUMALA
Nuotion hajuisia puita,
valaskaloja pilkkiä näykkimässä;
nämä siunatut syvällä unen- ja valveen rajatilassa.
Tilapäisiä hätkähdyksiä sielun huvikseen kuvitellessa.
Auringon kilo huojuttaa virkeyden tilaa,
lähisaarten takaa alituiseen kajastava Höyhensaari;
se kiskoo puoleensa takiaisen lailla siniautereisine,
sokerikuorrutettuine rantoineen.
Keskittymiskyky hyvin nautitun nuotiolounaan jälkeen
on suurin piirtein tasan pyöristynyt nolla;
niin hyvä olla,
tässä autiuden siunaamassa hiljaisuudessa,
jota vain lännen henkäys liikuttaa.
Petterien äkillinen,
äänetön ilmestyminen jäälle säpsäyttää;
tuijottavat tovin nykimistä vartoovia kykkijöitä,
mutta tilanne valuu nopsasti ohi,
käyvät koparat naksuen seuraavaan saareen lupolle.
Yksi Sven Tuuva unehtuu tuijottamaan niille sijoilleen;
ei saa tolkkua - toljottaa, viimein luovuttaa
ja kääntyy tulojäljilleen - ilmetty vastarannan kiiski.
Eetoksen seitinohut keveys on sielun päivähumala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi