VELLi
Tuiskuinen hahmo rinteen puolivälissä,
tarkkailee rantaa.
käy laskeutumaan ylhäältä vuorilta verkkaan kaartaen;
tuuli siloittaa perässänsä jäljet.
Historia on pois pyyhitty.
Ajopuista väsätty harmaa röttelö;
vuoksen ulottumattomissa - mallaa asumuksen virkaa.
Salvokset irvistävät vastaantulijalle,
mutta pieteetillä rakoihin survotut suuveet
ehkäisevät lähestyjän itsensä karkoituksen.
Päinvastoin - saa heräämään uteliaisuuden
kun huomaa ahavoitumaan asetetut lihat häkissä.
Kieli lipaisee vaistomaisesti.
Nyrkki koputtaa kamanaan;
tuoksinansa keskeyttäneen itsevarmat kasvot
ilmestvvät ukselle kohtaamaan huurtuneen naamion
takaa pilkistävät veijarin riettaat näkimet :
"Kastele lihasi, haluan aistia maun kieleni kärjessä,
tunnustella täydellisyyttä huulillani."
Uhkean oloisen miehustan täyttää ylpeys;
pihtipielessä ei mokomasta hätkähdetä
"Näin eilen sinut unessa taivaanpiiriä vasten,
liotin lihaani yli yön - vellisi on valmis."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi