KiiRELLÄ
Parasta vuorten päällä kävelyssä on tuuletus;
se on yleensä hyvä
ja sitä on riittävästi - tyvenelläkin.
Harvoin toki typötyyntä,
mutta lajissaan sellainen kokemus,
että kyllä sitä kannattaa vahata,
jos nimittäin ylhäällä ylipäänsä sattuu olemaan.
Tuuletus sinällään tekee namia humeetille;
kaikenlaiset epämääräiset pohtimiset, epuutukset,
jopa kenties mielen muokkaamiseen tarkoitetut
muunnelmat yksinkertaisista totuuksista
ottavat herkästi ilmaa siipispankkojensa alle
ja lennähtävät tuulen selässä pois vaivaamasta.
Sikälikin on sitten selvempää parahultaisen,
seestyneemmän kuvan piirtyminen
kulloisestakin kokonaisuudesta otsalohkolle.
Kun tuohon autuaaksi tekevään tolaan
liittyy lisäksi sielun kaikinpuoliseksi vapaudeksi
tunnistama tunne;
on sangen helppo ryhtyä ratkaisemaan
sen hetkistä mieltä rienaavaa aktuellia,
usein palapelimäistä ilmiötä
joka vaatii pitkänsilmän tapaista kaukonäköä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi