ANKARASSA USKOSSA
Hei me mökötetään - ollaan mörtsejä,
ollaan vaan tälleensä nyt;
nääs kun joka toinen hetki - välillä joka hetki,
joskus niidenkin välissä,
ryöppyää uutta surmaa wanhan päälle kahta puolta
viiden minuutin kestoista outoa poutaa.
Ja pöllyyttää,
jumalauta - märkää lunta,
luutusrätin kokoisia vetisiä leijoja
joiden ei pitäisi lentää lain.
Mutta niin vain immelmanneilevat
kuin ne ruotsalaisten lentävät silitysraudat,
Jas Griippenit;
niitä klasista vahtaamma vuoroväliin.
Hyvä isä, ei sellaseen hyvä emäntä edes koirua päästä,
tuskin suttakaan;
toivossa ainakin eletään.
Kaikki oli tehty ennakkoon - aina virkoamista myöten;
heräämällä heti sianpierasun jälkeen tuijottamaan
syvän sinisestä pohjasta vilkkuvaa tähtitarhaa
ankarassa uskossa kireistä siimoista.
Nyt sitten tämmöinen kevään ensisuudelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi