AiRAMiLAiSTA
Maisemat muuttuvat hetkessä - samaa hoppua mieli,
vaikka pitääkin kieli keskellä suuta
kaartaa uraisella tiellä joen mutkia seuraillen.
Suunta tuo lohtua,
iso vesi on täällä päin - sen aistii vaikkei näe
pelkkä tieto riittää pitämään vireänä.
Tunturien kahtapuolta syleilyssä on jotain sellaista,
jota ei osaa oikein kuvata;
se on hieman samanlainen tunne
kuin joskus vunukkana luvatta
hipsi pirtin lämpimään heikoilta jäiltä
ja muori otti kainaloonsa - rutistaen onnesta.
Lämmin, tuoksuva lihasoppa vartosi pöydällä,
vieressä lekotti paksu siipale ruisleipää;
kullankeltaisella voilla kuorrutettuna.
Siinä herkistyi sieluun saakka.
Huh - on hellitettävä jalkaa polkimelta,
vierittävä tien sivuun rapisuttamaan eväspapereita;
viimeiset Svalbardin leivät vaihtavat paikkaa
niestasäkistä mahalaukun pohjalle.
Aavistan meren;
kyytipojaksi pari kuksallista airamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi