lauantai 24. elokuuta 2013

VARANKi VARANKi


VARANKi VARANKi

Hiekkaiset,
vuoroveden hiomat upeina hohtavat arvet
itsensä pääpirun myllertämässä mustassa rantaviivassa.
Sinisten vuorten edessä ulapan hohtava kilo.

Riipaiseva elämys dramatiikkaan vihkiytyneelle,
sykähdyttäviä paasia taivaasta riviin sataneina,
kaltevaksi kivettyjä esplanaadeja ärjyvään mereen.

Kirkkoja paholaiselle niin tiheässä,
että laskuissa menee sekaisin
jopa isoisänsä aikaisella kleinbussilla liikkuva
saksalainen keski-ikäinen,
pikkutarkan säntillinen pitkänmatikanopettaja.

Ja ihastuu silti;
Lise-Lottensa kera pahanpäiväisesti.
Lupaa tulla elakepäivillään asumaan Maailmanloppuun
ja vapauttaa haavoittuneen sielunsa merelle.

Sisäistämisen riemu kuumottaa kuhmuisten peltien läpi.
sorahtavia ärriä takkavitallinen,
kahmalokaupalla germaanista ässän suhinaa.

Kahdet kädet varmistavat puristuksella lupauksen;
kosteus tiivistyy silmäkulmiin suolaisiksi pisaroiksi.
On nielaistava kun on niin valoisaa vielä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi