PASKiAiNEN

PASKiAiNEN

Tienposkessa hekumallisia paisteja;
kiihottaa aisteja pelkkä ajatuskin rasvaisesta hanhesta,
koivet pystyssä.
Kenottamassa selkäpiillään vadilla - silavasta kiiltävänä,
onsilo täpötäynnään höyryävää omenasosetta;
vaatien irstaasti nauttimaan kystä kyllin.

Sielu lähtee oitis noutamaan äkkikuolemaa,
räytyvä ruho jää vahtaamaan vesi suupielistä valuen
gastronomista ruoka-atmosfääriä;
matka maailmanloppuun tyssää siihen paikkaan.
Kaikella on aikansa.

Kuumaiseman kivet saavat nyt kasvaa omin nokkineen;
odottakoot - niitä kuunnellaan sitten
kun aikaa taas on niille töin.

Autereinen kesäyön unelma on valmis poimittavaksi;
kamerasta puuttuu paristot,
sadattelen sata kertaa - vertaan itseä säälittä ääliöön,
herra merihurakka ilkkuu aidan seipäällä niin,
että on pudota siihen persuksilleen.

Petän sitä loksauttamalla kielellä clik-clik-clik;
hymyilee riettaasti, alkaa sukimaan itseään,
kiittää lompolon mustaa kuvastinta äänekkäästi
ja on kuvauksellinen ilman pattereita.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!