maanantai 12. elokuuta 2013

HiLPEÄN KiRPEÄÄ


HiLPEÄN KiRPEÄÄ

Tulimaailman harvinaisuus - puhuva tuli;
vastaa tuijottajalleen niin perustelluin,
niin kovin itsestäänselvin sanankääntein,
että oikeastaan naurattaa kun asia hiljalleen valkenee.
Kun oppii kuuntelemaan.

Itseasiassa kaikki tulet puhuvat,
ovat aina ja ikuisesti puhuneet,
ihmisriepu vain on sivistettäessä -  sen myötä,
menettänyt taidon kuunnella ja jos kuuleekin vielä,
uneuttanut ainakin taidon omaksua viestin sisältö.

Se on sivistäjien syvin olemus,
luoda inhimillisyyteen kätketty alamaisuuden ies,
asettaa se typerysten niskaan kannettavaksi;
kehdosta hautaan.

Siksipä juuri uus'kulttuurillinen havainto - puhuva tuli,
sykähdyttää, kouraisee rintaa,
saa silmäkulmat vuotamaan ihan muusta syystä
kuin savun herkullisen hilpeästä kirpeydestä.

Että esi-isämme väsäsivät tarpeen tullen nuotion,
istahtivat sen ääreen toistensa tykö
ja alkoivat puimaan tärkeitä asioita yhdessä,
ilman isompaa nurkkakuntaista jahkailua.
Se ei enää olekaan jännittävän romanttinen mysteeri.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi