USKONTO

USKONTO

Keskipäivän runollisen merihenkinen,
viipyilevän seisahtunut tuokio aarre-erämaassa,
vaikka suonissa kohisee anhittoman kiihkeä wimma.
Silti haihatteluun kyltymätön sielu lepää.

Ja silmä - suussa vielä huikea,
ajopuulla käristetyn Huiluntuhdin tuikea jälkimaku,
haistimessa kohven aromit hakevat suorinta reittiä
vomeronasaalielimeen.
Kulinaristina olen pakotettu Flehmen-reaktioon.

Tässä eväsherkkujen keskellä, tulen tykönä;
jotain kertakaikkisen uskomatonta,
käsittämättömän kansainvälistä räjähtäneisyyttä.

Niin ihanan tuiki ihanaa,
ettei tämä Impivaara Jones ole mokomasta
osannut entisenä matkailusivistymättömänä uneksia
edes hurjimissa päiväunissaankaan.

Mikä atmosfääri, dalimainen näennäinen sekamelska,
joka kuitenkin jo pikaisellakin silmäyksellä järjestyy,
asettuu oitis itse luomiinsa uomiin
ja siitä saa iloisen makaaberin käsityksen suunnasta,
ajasta - ennen ja jälkeen.

Tänne on palattava. Tämä on uskonto.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!