iSOiSÄ

iSOiSÄ

Hämärät rikastuvat päivä toisensa jälkeen,
tuntureiden yllä mystinen sini auringon hylättyä;
yön syli ei voi olla enää kaukana,
muutaman viikon kuluttua ottaa niskalenkin
ja siimeksien menninkäiset tanssivat Edward Griegiä.

Tuuli käy yhä röyhkeämmin pöyhkeäksi,
korottaa ääntään - ravistelee äkeänä nurkkia,
pujottelehtii mastoviidakossa,
volahtelee vanttimetsässä.

No-joo, piisi vetää kertakaikkisen hyvin,
savu sinkoutuu avaruuden laidalle ja eksyy;
vain unettava humina jää.

Mutta kumma se kyllä on;
mokoma meno viihdyttää,
kiihdyttää sielua riettaaseen vimmaan.

Toinen puoli menossa koko ajan ulos haistelemaan,
toinen tulossa väristen sisäpiiriin wällyn alle.
Älli istuu uunin pankolla akkiloimassa
kumpaanko kyytiin lähättäytyisi.

Isoisä on neuvomatta - pitää seinällä päänsä;
ennen oli miehet rautaa - laivat puuta.
Siihen on tyytyminen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!