KOHTU

KOHTU

Valomereen solahtelee harvakseltaan pisaroita,
yö on sinisenmusta kiihkeän käheä laulu;
salsaa ilman rommia - palsamia sielulle,
mieli- ja kielikuvissa huojuvia palmuja autiolla rannalla.
Meren tuorekurkun tuoksu.

Tuuli ja vuoksi tyyntyvät,
käännöskohta osuu sopivasti yhteen;
kuin puhaltaisivat samaan hiileen.

Rupattelevat - vaihtavat kaihtamatta ajatuksiaan,
lähtevät molemmat omille teilleen;
luode läikkymään myötäleesen,
tuuli puhaltamaan kuumentuneita tunteitaan taivaalle.

Yön kostea syleily,
harsuinen huntu verhoaa tähtitaivaan,
kuun sirppi on tylsynyt kissan kynnen raapaisuksi,
laastaroitu lähes umpeen muhevilla pilvenmuhkuroilla.

Jotenkin sielua kaivertavaa
kun poskeen osuu pisara ja tirskauttaa pärskeitä,
tyven mainingin selkä kiehuu äkin kihisevänä huttuna;
oikein ihoa kihelmöi,
kylmiä väreitä säteittäin.

Ah - mikä myötäelämisen tunneyö!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!