TALO

TALO

Pieni vaatimaton talo rannalla,
sisältä samaa avaraa täpötäynnäns' äärettömiin,
kuin akkunasta kauas horisontin taakse ulottuva
rannaton ulappa yli kokonaisen valtameren,
yli sen huikaisevan sinisen arvoituksen.

Talo joka on seissyt rohkeana majakkansa takana
kaikkien hurjien etelätuulten riepotellessa;
talo joka on seissyt majakkansa edessä suojaten
raivopäisten pohjoisten myrskytuulten piiskatessa
mielipuolen viiltävällä raivolla maata ja kansaa.

Pieni harmaa;
sisällä asustaa meren henki,
puuttoman tundran kaihomielinen laulu.

Tästä talosta on muodostumassa sanojen koti,
wanhojen, upeiden,
vähälle käytölle jääneiden kauniiden sanojen tyyssija.

Kaikki rakkaudesta kieleen,
sen sanojen vääntelyyn - kääntelyyn,
ääntelyyn yksiskellen testaten;
sovittamiseen outojen lauseiden hassuiksi letkoiksi,
joiden merkitys valkenee toisille
vasta yht'aikaa aamunkoin herätessä aavalla merellä,
toisille jäävät ikuiseen yön syliin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!