maanantai 5. elokuuta 2013

TULiKUU


TULiKUU

Rannan liekit kurkottavat elokuun yltyvään hämärään,
odottavat janoisina nousuvettä joka tulee aikanaan,
korjaa potin;
pyyhkäisee kokonaisen elementin kainaloonsa
ja valuu pois emäänsä,
jälkiä lain toisesta jättämättä.

Sinne halajaa sieluni, tinkii kehoa mukaansa,
esittelee, asettelee auliisti kulkimia,
houkuttelee pujottamaan koipeni taikakenkiin.
Ja minähän uskon - nousen ja astun muiden tykö.

Aamunkoin siloiteltu pesä;
enää mitätön aavistus ohikulkevan syrjäsilmällä
saattaa juoruta muinoin paikalla olleesta tulesta.
Tai jokunen tunti sitten.

Tuoksut on puhaltanut maatuuli ulapalle -
hui-hai.
Vain paikan sijainti rantaan ja seutuun nähden;
sellainen kun elämästä selviytymisen mestari
eli ihminen havaitsee;
tai samalle epelille yliherkkä otus
joka vaistonsa myötä kavahtaa edellä mainitun tekemisiä.

Näille tulen salaisuus - sen sijainti, olemus, väkevä ote,
ei ole mystinen tieto.
Pikemmin itsestään selviö.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi