lauantai 3. elokuuta 2013

ARKTiNEN RUNO


ARKTiNEN RUNO

Arktisen runon tunnistaa siitä;
on kirvelevä ripaus itseään kuuluisaa hysteriaa,
draaman kaari kohtaa huippunsa heti alkuvärssyillä,
eikä juonikaan selviä useimmiten oitis ensilukemalla.

Lopussa saattaa melankolian jälkeen olla
ja onkin - pieni kevennys - uutisten lukijan tapaan,
tulkittavissa toisinaan hyvän tahdon eleenä vitsiksi.

Paatosta,
liioiteltuja hirviömäisen kamalan ankaria olosuhteita,
hulluksi tulleen tuulen raivopäistä pieksäntää
aina loputtomiin saakka säe säkeeltä yltyen.

Kyltymätöntä sielun märinää,
kehon värinää äreän äkäisissä pakkasissa,
räytyneen sydämen tuskaista vaellusta kaamoksen,
pimeyden ja lumiulapoiden autiuden keskellä.
Tietysti yksin,
auvoisen huomenen valon siintäessä tunturien kuruista,

Lempeitä yksityiskohtia kullalla sivellyistä aapasoista,
ruskan sielua itkettävästä väriloistosta,
yöttömän yön aamujen huntumaisesta valoista,
joissa keijut ja maahiset tanssivat säteiden lomassa.

Runoilijan aivan ihka samoista asioista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi