ENSiOiREiTA

ENSiOiREiTA

Muutama satunnainen,
ujosti punastunut varpu - tosin siellä täällä
ja osin hajanaisesti;
osuu näkimiin vaikkei niitä sen kummemmin tähyisikään
marjakiiman tuoksinassa;
juostessaan pitkin huikaisevia jänkiä.

Näin kertovat nähneensä nuo riettaat.
Ja on sentään vasta elokuu.

Eikä siinä vielä läheskään kaikki,
toisaalla päivitellään hulluksi tullutta haavikkoa;
seista johottaa uljaana joen törmällä,
helmat keltaisena - larvat punaisina,
muun vehreän sylissä ilman millänsä.
Eikä siihen ole muulla ympäristöllä kahta puhetta.

Kun on tämän kuullut,
sitä alkaa pohtimaan jo syitä syviä,
eikä pääse alkua pidemmälle;
Inarista tuodaan sanaa sekopäisestä raidasta,
samat oireet,
kellastunut lehdistö - punaiseksi tulehtunut latvus.

On elokuu.
Minä olen hiljaa. Puskasta. Ruskasta;
tietämisen tuskasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!