PALA KURKUSSA

PALA KURKUSSA
 

Nilla lisäsi vauhtia. Nainen hänen allaan voihki ja älähteli, huokaili, väliin hymyili, puhui sitä outoa kieltään. Hän istui kahareisin naisen päällä ja vauhdin kiihtymisestä johtuen keikkui yhä willimmin eeskahtaalle ja väliin sivullekkin.

Nilla sulki silmänsä ja mietti kuumeisesti. Kaikenmaailman kummallisia asioita, hävittömiäkin vilisi filminauhana ohitse. Kun hän silmänräpäyksen jälkeen avasi ne, nainen muljautti juuri silmänsä nurin päässä. Niin oli hyvä vauhti molemmilla. Kahdella tuntemattomalla, samaan pinhuusiin tahtomattaan joutuneella.

Mies yritti vyyhtää vuottoraippaa vauhdissa samalla kun huitoi pahlalla pitääkseen vauhdin yllä. Oli jotenkin sellainen tunne että nyt oli hätätapaus.  Nainen laukeaisi kohta sille sijalleen. Tämä peskin alla vähissä pukeissa oleva naaras oli saatava vikkelään tien varteen.

Tieroja lenteli rekeen kun Nilla parhaansa mukaan yritti hoputtaa jutoa parhaaseen kiitoon. Yksi poronkusema oli jo takana, nainen oli nyt taas väliin hiljaa, punotti. Näytti saaneen taas malttinsa takaisin. Ja tolkkunsa.

~~~~~~~~~~~~

Mies muisteli miten kaikki oli saanut alkunsa. Outo kieltä mongertava naiskatras oli piirittänyt hänet hotellin pihalla heti kun olivat purkautuneet linja-autosta reppuineen ja muine vermeineen. Kansainvälisellä merkkikielellä olivat ilmineeranneet tahtovansa johonkin eksoottiseen, syrjäisään paikkaan asustelemaan kahdeksi kevätviikoksi. 

Somia kun olivat, tummasilmäisiä, mustatukkaisia käkkäräpäitä, sileähipiäisiä nuoria, vereviä naaraita kaikki neljä, niin eipä kauaa tarvinnut Nillan tekemättömillä kevättöillään humeettiaan vaivata kun jo oli innokkaasti päätä nyökytellen lupamaassa mökkiä ja kyytiä ja huolenpitoa naisille.

Aslakin "pitkällä" ajaa hurauttivat Nillan asennolle, maksoivat kyydin ja purkasivat itsensä pois. Ja heti siltä tieltään varustautumaan. Nilla sovitti juton kevyen liistereen eteen, kytki vuottoraipan ja nakkasi pari kourallista jäkälää poron eteen.
Nosti haasian ululta muutaman porontaljan pehmikkeeksi pyllyjen alle. Nosteli rinkat ja rensselit pinoon reen takaosaan, kaaristi kuorman ja näytti kädellä että nyt kyytiin, lähtö koittaa.

Ei ollut jutolle kummonenkaan kuorma, neljä soukkaa, helisevää naarasta, itsekkin pikkuinen varreltaan Nilla, kun jotos oli moneen kertaan kevällä ajettu ja kovaksi tallaantunut. Kyllä siinä kelpasi poronkin mennä.

~~~~~~~~~~~~

Niin saapuivat tuvalle ja kävivät asuttamaan. Nilla opasti ja näytti selkosta ja sen tapoja. Kävelivät pitkiä lenkuroita hankikantoa pitkin. Kapusivatpa muuana päivänä läheisen tunturin kiirelle ja katselivat sieltä mailmaa joka suuntaan.
 

Vaikka olikin wanhan liiton miehiä Nilla, niin saunan oli sentään laittanut tuvan viereen koska niin sopivasti oli kaltion silmä siinä äärellä, pysyi talvellakin sulana, ei tarvinnut auki hakata vettä ottaissa.

Kylpivät porukalla, naisten vaatimuksesta, ensin Nilla vähän esteli, arveli kiusauksen käyvän liian suureksi, mutta huimapäissään lopulta suostui. Eikä katunut. Kyllä sitä monenlaista somaa on jo elämässään nähnyt, muttei koskaan näin somaa, tuumi kun valutti löylykiposta jääkylmää vettä haaroihinsa. Irvistytti, mutta oli pakko hymyillä muina miehinä.
 

Jokailtainen riesa siitä saunomisesta tuli ja eikös vaan yhtenä yönä herännyt siihen että joku lämmin ja pehmeä hilautui hänen viereensä. Hammasta purren antoi sen tapahtua mikä oli tapahtuva.
Aamulla heräsi lavitsaltaan yksin, erinomaisen tyytyväisenä. Katseli vällyjen alla nukkuvaa naarasparvea sillä silmällä, arvuutellen omassatunnossaan  onnentuojaa. 
Siitä koontui jokaöinen ja erityisen miellyttävä tapa ja muina miehinä Nilla ei eleelläänkään ilmaisut asioiden tolaa päiväsaikaan, vaikka merkittäviä silmäyksiä tuli yhdestä jos toisesta suunnasta.

Nilla oli koko ajan toiminut muonitusmestarina, ruokkinut parveaan perinteisillä erämaan eineillä. Tänään olisi vuorossa poronpotkapaisti ja tuppipotut lisukkeineen.
Hän käytti potkat kuumalla valuraudalla ja nakkeli sitten pataan, lorautti kuupallisen kaltion vettä, perään varttipivollisen karkeaa suolaa ja nosti kannen päälle. Ei siinä sen kummempia sörsseleitä sekaan lisätty. 

Neljän tunnin päästä kokeili niibin kärjellä lihoja, totesi kelvollisiksi ja pisti kuhmuisen ja nokisen alumiinikattilallisen tuppipottuja, no puikuloitapa hyvinkin, kiehumaan.
Naiset olivat sillä välin ulkoilemassa omin päinsä. Uskalsivat jo lähteä sen verta kauas kuni tupa näkyi.

Kun kamusivat reissultansa pirttiin, oli pöytä jo katettu. Ennakkoluulottomasti alkoivat kuorimaan pottuja ja sitten kurkkivat höyryvään, hyvältä tuoksuvaan pataan. Nostelivat innokkaasti potkia sievän rivin lautasen reunalle Nillan tapaan. Karpalosurvosta lisäksi. Raikautta antamaan.
 

Katsoivat sitten kysyvästi. Nilla päästeli lihan irti luusta, hotkaisi sen kitaansa ja nosti luun takaisin lautasen reunalle jäähtymään.
Kun lihat oli päästelty ja kiikutettu tuulen suojaan, hän otti hyppysiinsä luun pätkän, asetti sen huulilleen ja sitten imaisi. Luuydin plumssahti maiskahtaen ja katosi vatsan syövereihin. Toisti tempun ja naiset katselivat kiinnostuneena, alkoivat sitten toimittaa samaa asiaa.
 

Sitten se sattui, muudan Mireille niminen tummasuklaasilmä asetti täyteläisille huulilleen luunpätkän ja imaisi. Tapahtui vahinko. Ennalta-arvaamaton.
Jostakin lemmon syystä luuydin ei irronnutkaan, vaan koko luunkappale luiskahti huulilta tämän Mireillen käkättimeen. Alkoi anhiton rykiminen. Nainen muuttui sinertäväksi, liikkeet herpaantuivat. Vääräkielinen mekastus ja kälätys yltyi infernoon. Siinä kokeiltiin Heimlichin ote ja pari muutakin saksan- ja muun kielistä. Ilman tulosta. Mireille rötkötti reporankana.

Siinä silmänräpäyksessä Nilla paineli ulos, soitti jo mennessään Aslakille taksia tienvarteen. Sitoi juton reen eteen, kaappasi sylyksen taljoja ja kantoi Mireilleen yhdessä ravoille säikähtäneiden naisten kera reelle ja antoi karpan heilua.

~~~~~~~~~~~~

Sillä tiellä sitä nyt oltiin, henkeä pelastamassa täyttä häkää. Ryntäämässä suinpäin kohden tien poskessa odottavaa kyytiä.
Juto loikkasi tottunessti nikaman yli, reki ei, tärskäytti pahemman kerran niin, että Nilla oli karkuuttaa tekarinsa kairaan. Pysyi kyydissä kuitenkin. Kun katsahti naiseen, huomasi luunkappaleen luiskahtaneen kurkusta taljalle, naisen liikahtelevan. Vedet sillä oli silmissä, mutta hymyyn jo aukesivat huulet, supisi sitä omaa kieltään kun katsoi Nillaan.
Näytti Nillalle että pysäytä nyt hyvä mies se poro jo.

Kun poro oli saatu jurottamaan, kiskaisi miehen vällyjen alle. Hetkisen päästä sivustakatsojasta näytti ikään kuin Mireille olisi pyytänyt lisäämään vauhtia...

Taksikuski Aslak kyllästyi neljännen tunnin jälkeen odottamaan, pisti tunnit ylös konttakirjaan Nillan piikkiin ja lähti oiustamaan akkansa tykö odotteleamaan seuraavaa kyytiä. Sikäli mikäli akkansa ei sellaista järjestäisi - tulipahan vaan jostakin syystä mieleen. 

Oli nääs lukenut jonkun kyydittävän joskus takapenkille unohtamasta Me Naiset lehdestä että orgasmiherkät naiset kävelevät pitkin ripein askelin ja heidän lantionsa ja alaselkänsä pyörii voimakkaammin kävelyn tahdissa.

Ja sellainen kun juuri oli Aslakin oma Inka.

Nillasta tuumi Aslakki kun nakkasi kakkosta silmään:
"Kunnioitan tätä miestä ja tulen kunnioittamaan häntä jatkossakin. Eihän hyvää miestä voi yhden ainoan erehdyksen takia tuomita."

Tämä on nyt tässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 21 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Vedi Ultima Thule e poi muori!