HÖPÖ-HÖPÖ
Pyhäaamun rauha soljuu vitkaan,
samaan tahtiin kevään etenemisen kera.
Ei ole sillä kiirusta - ei hoppua,
silmään pistää ainoastaan tyyni määrätietoisuus.
Pehmeän kuulas valo siilautuu tunturin kiireen yli
ikäänkuin taivaanpiirin uudin olisi jäänyt puolitiehen.
Virran ahteen yllä kirkuva kurkipari houkuttaa
vilkaisemaan jokivarren venehaminaan;
maalle kiskotut valaat uinuvat vielä talviuntaan,
tosin muutaman tummemman kyljet väreilevät enteillen,
mutta saattavat hyvin olla nursujakin,
hylkeiden jättiläisserkkuja.
Kaikesta kun ei voi mennä takuuseen,
yösyömmen aikana ehtii tapahtua vaikka sun mitä.
Vielä eilen ehtoolla ränstynyt ruosteinen katiska
onkin luonut yön udun aikana nahkansa,
kiiltelee nyt väikkyvänä kultaisen kurran kilossa niin,
että kaivettava taskusta nokilasit on; mieli katsoa.
Vomeronasaalielimessä saattaa tuntua tervan tuoksu.
Todennäköisesti vain villiintyneen mielikuvituksen
valmistelema tepponen.
Höpö-höpö!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
No jopas! Joku muukin siis hereillä näin aikaisin. Ja minä kun luulin että olen ainoa :)
VastaaPoistaRitalle:
VastaaPoistaKappas vaan, pitkästä aikaa! Huomenta Rita!
Kirjoittelin ennen kuin läksin kuuntelemaan kevättä. Pakkasta 10,8 ja hyvä karstanne, voi mennä vaikka minne vitelikköön.
Kyllä oli taas vaikuttava kokemus. Koirutkin hämillään kun mennä mistä vaan upottamatta.
Sinulla on sana hallussa. Kuvaat niin kauniisti elämää että sydänalassa värähtää.
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoistaTaidanpa keittää kupposen terva-teetä (tuskin siinä oikeaa tervaa on, mutta saanpa tuoksun nasaaliin ja ehkä mielikuvituskin villiintyy :)
Olipa siinä mukavasti, sanoilla maalailtu maisema ja hetket, tykkäsin.
VastaaPoistaLuonnonlapselle:
VastaaPoistaSanat ovat ympäriinsä suomalais-ugrilaista heimoa. Minä vaan asettelen niitä omanlaiseeni järjestykseen.
Hanelille:
Jokohan ehdit maistaa ja testata williinnyttämisen?
Kiitän.
Valokin värsyille:
Kiitän ja påkkasen.
Maelkalle:
Merkitään tiedoksi. Kiitän.