lauantai 10. huhtikuuta 2010

KUMMALLiNEN KUUME


KUMMALLiNEN KUUME
 
Se tapahtui muistaakseni,
jos nyt suinkin vain oikein muistan;
heti saatuani maailman luoduksi.
Taisi olla jotain wiime vuosisadan loppupuolta.

Heti perään iski kummallinen kuume
ja kiinnostuin runoudesta,
parhaiden sanojen sommittelusta
parhaaseen järjestykseen.

Oitis aloitin haihattelun,
riisuin mielikuvitukseni kahleista ja lykkäsin lentoon.

Kotkaksi taivaanpiirille,
kuin aaluvana saadun koottavan liidokin;
paperikaupasta ostetun balsapuisen Mosquiton...
...minä sysäsin liikkeelle.

Kahleet poltin ikuisessa tulessa,
nakaten tuhkat syöveriin.

Tuosta vähäpätöisen mitättömästä episodista saakka,
olen harkinnut sanoja, suuria sanoja, pieniä sanoja,
peräkanaa tanaan, limittäin ja lomittain;
rakennellut niistä pitkiä sanajanoja.

Sanavanoja.
Jotka johtavat horisonttiin haihtuvan purren ahteriin.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Tuolla purrellako seilaat? Muistathan tehdä merkintöjä myös lokikirjaan.
    Kaunis vana noista peräkanaa lausutuista sanoistasi ja kuvistasi kyllä jää mieleen.Ja horisonttiin katsoessa niille löytyy kyllä tilaa.

    VastaaPoista
  2. Unelmikolle:
    Aina silloin tällöin tulee sana tahi pari raapustettua.
    Kiitänpä kiitän.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi