PUNATÄPLÄiNEN
Kirpeä, hanakka aamupakkanen,
karhea, tanakka hanki,
kaukana järven aavan takana - jänkien yli,
koillisen sylissä kultainen juova.
Luonto on heräämässä,
kajo erottuu;
hämärä on vetäytymässä konnuilleen,
ensimmäisiä eläviä huomenen ääniä erottuu
pysähtyneen tuulen tyvenessä silmässä - tintit.
Karstanne rahisee sivakoiden alla kantohangella;
kas kun ei kirsku, huomaan ajattelevani
lykkiessäni tasaisen verkalleen aukeavaa valoa kohti
hangella törröttäviä kuivuneita ranstakoita väistellen.
Tämä on ylettömän pieni ja mitätön hetki niille,
jotka vasta palailevat konnuilleen suurina sankareina
nakkikojun kautta yö- ja päiväkerhoistaan,
huuruinen humeetti palowiinan sumentamana.
Minun suoritukseni on yksi pieni vaatimaton
tähdenlennon kaltainen välähdys vaipuvassa yössä.
Saavun jäälle, kairaan ja lasken siiman;
yksi isku ja ensimmäinen punatäpläinen sätkii hangella.
Oi ihana huhtikuu.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Pieni hetki ihmiskunnalle, suuri kalastajalle. Erityisen suuri ja kohtalokas oli hetki punatäplälle.
VastaaPoistaDemetriukselle:
VastaaPoistaKohtalokas ja kohtalokas, minusta on suuri kunnia päätyä hukan käkättimeen.
Aamu, pakkanen ja kantohanki! Niistä ei voi olla muuta, kuin tykkäämättä.
VastaaPoistaSaatikka, jos hangelle saa nostettua punatäpläisen.
Aimariille:
VastaaPoistaSaatikka niin, se on enemmän unelma kuin realismia.
On vaan niin hyvä mieli. Sellanen onnellinen olo, ilman kummempaa syytä.
VastaaPoistaLuonnonlapselle:
VastaaPoistaNo, hyvältähän se sitten kuullostaa.