TUHKA UHKANA
Kevät kaartuu päälle tuhka uhkana,
epävarmasti, tunnustellen - etsien sulia sijoja;
otollisia asettua atimaan.
Aloittelee puuhaa maahan ulottuvana apeana sateena,
oneana loskana, ankeina harmaina räntinä.
Rahisevina hankina, kahisevina korsina,
kaljuina orsina rannan talaksessa.
Virran pauhuna, linnun lauluna varhaisaamussa.
Sulavana routana, tuokion poutana.
Jäiden helinänä virran vuolteessa,
lounatuulen huminana huojuvan koivun ritvoissa.
Ja kuumina päivinä ihmiset äiminä päivittelee tulivuorta.
Julman raaka lämmin kevät heleine eleineen
antaa maistaa kaikki vuodenajat lyhyen tovin aikana,
lirinöineen, lorinoineen, solinoineen.
Yhä empien noustakko talven niskan päälle.
Kevään ensimmäisenä lämpimänä aamuna
voi kuulla vehreän odelman yllä leijuvan
riekaleisen autereen läpi - jos vain itse haluaa,
kuinka se vielä Hamletin tapaan arvuuttelee
jossakin sulalla kivellä huilien:
Tullakko - vaiko ei tulla? Kas siinä vasta pulma on.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tuhkasateessa kaikki hukat ovat harmaita.
VastaaPoistaDemetriukselle:
VastaaPoistaSitäpaitsi että kastuu kuivasta, se kuivataan märällä.