LiUKASTA

LiUKASTA
 

Ensin kaatui ukko, tuiskahti persielleen vaikka oli sen tuhannen kertaa kulkenut samaa jalasten jättämää ja tierojen täyttämää polanneuraa. Mikä vain lie  sattuma osunut tallukkaan nokkaan kun sieppasi siitä jalan alta ja lähätti pää tulosuuntaan kyljelleen kontin kera. 

Hyvä ettei päätään sentään kolauttanut jäiseen tantereseen tahi luita mennyt poikki. Vai kolauttiko? Alunpitäin Nikitaa imitoinut karvareuka lennähtää omille teilleen.

Sen verran äimänä näkyy istuvan nyt ukko maassa ja puhisevan. Pitelee kinnaskäissään jäätynyttä hevoisen paskaa ja juttelee sille.

Toisessa kädessä koukku, vanha piipun korsteeni, imaisee välillä sitä - ei toimi, nakkaa hevonpaskan uran syrjään, ottaa piipun toiseen ja toisella kädellä hamuaa sarkalyyssin taskusta tupakkivehkeitä, massia ynnä tikkuaskia. 

Pikkirillin ja nimettömän hankaseen ilmestyy jostakin piipputyökalu kuin taikaiskusta - näkymättömän käden laittamana. Perkele, kaikki wiisaus ei asu vieläkään helsinkissä.

Vaikka on keväkoleaa, ryppyiset koukkuiset sormet osaavat kyllä tämän operaation vaikka säkkipimessä, ilman Pekka Puskaa ja THL:n ohjetta. 

Näppärästi aukeaa hökemassi, hyppyset noukkivat juuri oikean määrän leikettä ja siirtävät sen nopsaan mustuneeseen piipun pesään, sullovat, tasoittelevat sen tiiviiksi tasaiseksi, yhtäläiseksi reunojen tasalle.
Massi roikkuu sormikoukassa kurelangastaan eeskahtaalle, mutta pysyy juonessa mukana riitin ajan.

Nyt ollaan jo voiton puolella, olo kohentuu, selkä oikenee sen minkä on varaa ja piippu hiissataan huulien väliin. Tulitikkurasia, joka etupäässä toimittelee tulusten virkaa, avataan ja sieltä poimitaan tikku ja siihen kyljestä tuli. Pesän päällä ensimmäiset savukiehkurat pöllähtävät, kuuluu vahvaa imemisen ääntä ja pian jo varsi antaa oiwallisen annoksen väkevää savua suuhun ja keuhkoihin arvioitavaksi.
Joltisenkin makustelun jälkeen ensimmäiset sinertävät savut pöllähtävät kevääseen suun ja osa nokanreikien kautta valuen. Hyväksytty.

Ilme lauhtuu, lempeys kihoaa ahavoituneille, kuluneille kasvoille sen myötä minkä savu lisää vaikutustaan keuhkoissa. On sinisen hetken aika, kaikki kaatumisesta oireillut vitutus on poissa, tilalla auvoisuus, uuden näkemiseen, kokemiseen ja suunnitteluun altis mieli. Hymyssä suin.

~~~~~~~~~~~~

Sitten kaatuu akka jonkun matkan päässä, sen kuulee vaikkei nääkkään. Sen verta kova posmitus ja sadattelu alkaa, että arimmat männyt pudottavat neulasiaan ja kävyt siementävät kuin sulhaspoika hääyönä. Vitelikössä piillyt jänes kusee housuunsa ja pötkii pakoon sen siliän tien. Kaikki kuuluu olevan ukon syytä. Sitä korostetaan. Se ei jää epäselväksi koko luomakunnalle.

Kun ukko vihdoin kääntyy akkaansa päin ja katsoo, niin akka on niin surkean näköinen että sen taakse alkaa muodostua jo leipäjonoa.

Ukko kaivaa kontistansa nokisen kanan, pivollisen valmiiksi vuoltuja kiehisiä sekä muutaman honkaklapin. Tekaisee kynsitulen, valuttaa hanasta raikasta vettä ja lykkää laitoksen tulen syliin. Sillä aikaa kun vesi ehtii kiehahtaa, ilmestyvät polanteelle kuksat, sokerikukkaro sekä erinomaista saksalaista kahvimurua. Kukallisella liinalla. Lisäksi nippu punaisia tulppaaneja vihreässä Pentik-vaassissa ynnä litteä palowiinapullo.

Kun vesi on valmista, se valutetaan murutettuihin kuksiin, piippu tukevasti hampaissa pöllähdellen. Sitten ukko katsahtaa akkaansa.
- Tulisit jo, täällä olisi ehdolla kuksallinen Café Brutal'ia.

Obladii obladaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 66 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Vedi Ultima Thule e poi muori!