HYPPY
Kun saavut oudon kauniin tievan luo,
kummun joka muistuttaa neidon rintaa,
ihaile hetki sen hereää pintaa.
Juo pohjaan se ruskea litteä pullo,
jonka mukaan tahdoit, reppuusi ahdoit;
ei siellä nää kukaan.
Sitten takaisin sullo;
juoma oikean kelon luo kuoman ohjaa - poistaa pelon.
Riivi vaatteesi yltä, on siellä lämmintä kyltä,
ne pusikkoon heitä, oksilla peitä ja hiivi.
Näet edessäs' harmajan kierteisen puun;
latvassa keltaisen kuun.
Kiedo kätesi runkoon kuin itsetuntoon,
muutu puuksi puuhun,
ei enää mitään puutu;
kapuat vain nirkkoon, latvuksen kirkkoon.
Äännä pitkään HUU - katseesi sfääreihin käännä
ja hyppy tyhjään onnistuu,
tunne voimistuu, mieli rauhoittuu,
keho vapautuu.
Pöllöksi muutut ja lennät.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Hyppy liitoon, vapaaseen kiitoon vapauttaa
VastaaPoistaOiskohan tuo oikein owallista, jos pöllöksi muuttuis. Sinulla kyllä näitä runon aiheta kumpuaa, mitä moninaisempia.
VastaaPoistaOh-hoh, shamanoi!
VastaaPoistaTaas niin upea kuva. Ja runosi, se kananttaisi luetuttaa jokaisella kiireisellä stresaantuneella nykkyihmisellä....
VastaaPoistaEi pöllömpi taika.
VastaaPoistaNo tätä mie olen jo vähän epäillytkin;)
VastaaPoistaTämä oli hyvä! Huu, Pöllöksi muutut ja lennät.
VastaaPoistaHei harmaasusi. Kiitos tarinasta. Olen lomalla, mutta kun täälläkin on kone. Voi hyvin! luonnonlapsi
VastaaPoistaArleenalle:
VastaaPoistaSaa myös lekutella - jos vain ite haluvaa.
Amalialle:
* Kyllä pöllönä kannattaa oleilla, pitävät viisaana.
* Runon aiheita kasvaa Ultima Thulen puissa.
Keijo Nevarannalle:
Tätä pitää aina keväisin harrastaa, n. kuuta ennen Ijahis Idjaa.
Sagalle:
Siitä vaan, ei muuta kuin luetuttamaan.
Helanes'lle:
Ei ole, tätä kun sais vielä lissää.
Siipirikolle:
Ja nytkö sitten asialle tuli alleviivaus. Hyvä.
Arille:
Kiitän ja kiitän. Ja muutun.
Luonnonlapselle:
No hei-hei. Ole hyvä. Pahoittelen että sulla on kone lomaalla. Ikävää.
Kiitos, noin yritän tehdä, jos vaikka minunkin hyppyni onnistuisi.
VastaaPoistaMielen ja kehon vapautta kannattaa tavoitella, tunne on taatusti huikaiseva, kun suorastaan lentävänsä tuntee.
Hukka hyvä, vähän on heikot maamerkit suunnistaa, jos haluais juuri tuon kelon latvukseen pöllöksi muuttumaan...ei taida ihan joka puun nokassa onnistua...vai onko sittenkin se ruskea juoma taian avain....?
VastaaPoistaai että,kiitos hauskasta lukuhetkestä...!
Aimariille:
VastaaPoistaKyllä se onnistuu, se on vain tahdosta kiinni. Ja kuule myönnän - kannattaa tavoitella, tunne on taatusti huikaiseva.
Cranelle:
NOUHÄTÄ, kelo kun kelo, tieva kun tieva, tuo on vain määritelmä. Joten kyllä se onnistuu.
Kiitos itsellesi kommentista.
Kiehtova ja onnistunut runotarina!
VastaaPoistaOlli-Pekka Uusitalolle:
VastaaPoistaMinä kiitän runsaasti ja hyvin runsaasti.
Kas vain, täällä elää väkevästi luonnon ja riimien perinne. Erityisen hyvin saat rytmin toimimaan.
VastaaPoistaMetsurit muuttuvat poroiksi ja runoilijat ilmeisesti siis pöllöiksi!
VastaaPoistaKristianille:
VastaaPoistaKYLLÄ! Luonto lähes aina ja riimit silloin tai tällöin, miten sattuu.
Kiitän kommentista ja kehuista.
Pasaselle:
Jätkät muuttuvat poroiksi runoilijat vähintäänkin pöllöiksi. Akkurat!
Jooooo! Hyppy tyhjään onnistuu.. keho vapautuu... Vaikuttava runo kokonaisuudessaan!
VastaaPoistaHanelille:
VastaaPoistaSen se tekee, ei muuta kuin puuhun.
Kiitän kommendeerauksesta.
Vau! Komea ja mystinen kuva väkevästä luontokokemuksesta.
VastaaPoistaDemetriukselle:
VastaaPoistaAYE-AYE, ei muuta kuin kokeilemaan. Kiitän.
Runosi sai hyvälletuulelle. Riimit kohdallaan ilottelussa!
VastaaPoistaIlona Tammelle:
VastaaPoistaMinäpä kiitän Ilonaa ja påkkaan Tammelle.
Mukavasti toiminnallinen ja sit lopuksi pöllönä lentoon. Hauska ja oivallinen. Jäi kiehtova ajatus liidellä äänetönnä =)
VastaaPoistaJohn'lle:
VastaaPoistaEi muuta kuin yöllä metsään ja kuuntelemaan josko lapinpöllö "puhaltaa pullonsuuhun." Ja sitten lentoon.
Kiitän.