tiistai 27. huhtikuuta 2010

PYSÄHTYNEiSYYDEN TiLA


PYSÄHTYNEiSYYDEN TiLA
 
Käännät päätäsi hitaasti eeskahtaalle pöllön tapaan.
Siinä se on;
koko maailma jalkojesi juuressa.

Pyhäpäivän huipentuma,
tuttu, mieluisa paikka yllättää tyyneydellään,
rikkumattomalla hiljaisuudellaan.
Kaikki lumen muunnelmat ovat saman kiiren päällä,
vain muutama kiven kulma kauneuspilkkuna pistää esiin.

Tuivertaneen tuulen valitus on imeytynyt
aaltoilevaan lumivaippaan levolle,
loikatakseen taas mukaan kun joku tuulista kutsuu.

Aurinko on ehättänyt toiseen valtakuntaan.
Tykky lentänyt tiehensä.

Tämä pysähtyneisyyden tila haltioittaa,
saa esiin sieluun konservoidun konservatiivin
joka ei tahtoisi lakkauttaa tolaa,
ei lähteä pois, ei lopettaa tähän näkymään,
vaan jatkaa huipulla yön syliin.

Niin on itseensä imevä kokemus,
että tällä paikalla raskii wanheta tyylikkäästi.
Kosketan huulilla huulia,
kapuan nietoksen päälle ja raapustan: AQULUK.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Talvi ei viitsi heti lähteä kokonaan pois, luulee peikko.

    VastaaPoista
  2. Isopeikolle:
    Oikein. Ei se lähdekkään, menee vain pistäytymään.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi