VASTAHAiPAKASSA

VASTAHAiPAKASSA

Nyt passaa jo hyrähdellä - ainakin issessein,
eikäpä tuosta enää isompaa vahinkoa,
vaikka turahtelisi oikein ääneen;
herkiäisi hahattamaan ilman aikojaan,
muita varottamatta.

Mutta se nyt vaan tuntuu jälkikäteen
niin kertakaikkisen liian viisaalta
lähteä happihyppelylle joulunpyhien tienoilla;
joltisenkin reippaaseen tuulen öyhötykseen.

Jotakuinkin ainakin sellaiseen kahdeksan boforin
puuskittaiseen vastahaipakkaan.
Ihan tieten tahtoen.

Nooh - takaisin tullessa tietty sitten helpommalla,
tosiasiassa liiankin helpolla;
jäisellä kamaralla kun piti keskittyä jarrumieheksi.

Kintuille oli suunniteltu ennalta määrätty tahti,
mutta tuulenpirulainen painoi sellaisella voimalla,
että ketarat olivat koko ajan menossa etuaikaan.

Nyt sisäpiirin lämmössä sitä jälkipelinä miettii,
että miltähän se olisi jostain sivullisesta näyttänyt
kun yläkerta koitti pinnistää ketkallaan räpiköiden,
jotta sai pidettyä alakerrasta kiinni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne