KULTASENi

KULTASENi

Aivan tieten tahtoin tänne huikeaan,
kotitunturin kiirelle maailmoja katselemaan
paarustimma frouan kera;
leikin päältä kuluvan vuoden aanoja arvioimaan.

Hylkeen nahalla ulkovuorattuja humeetteja
ei paljon hytkäytä Pohjan Akan tuliset poskipusut;
eikä pääse viima hipiällä riipaisemaan,
kalvosimet tukittu lumilukoilla.
Ja muutenkin lempeää.

Kyllä tässä nyt passaa suuntaan jos toiseen tähytä,
tosin osin yhä aukottoman pilvikatteen alla,
mutta kuitenkin kalliopahdan suojassa;
humisemattomassa.
Ajatukset melkein kuulee,
silmiin katsominen piisaa oikein hyvin.

Jo pelkät eetokset lämmittää - sellaiset kuin:
"Olen varma kultaseni että joskus tässä salissa,
tällä hyllyllä merelle päin,
soi vielä Fältin Kallen messinkipeltipiippu;
ketarat sillä leppasee tuossa tyhjän päällä.
Bluesia törisyttää - sellaista haikeaa
kuin tuo Haavruuan laulu tuolla karin nokalla."

Ja froua hymyilee Monaliisasti - silittää päätä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne