PELASTUS

PELASTUS

Hulevesipäiviä mahtuu talvisiin päiviin muutamia;
sellaisia niin riettaan liukkaita,
että tekee mieli oitis porstuan portailta
kellahtaa valmiiksi selälleen suosiolla kartanolle -
ennen kuin lentää persiilleen.

Tässä jokunen aika oli sellainen onni,
pihamaa ja rantabulevardi - etenkin reunamat,
sellaisella iljanteella,
jotta Kaisan kaljamat Liisan liukkaineen olisivat
olleet jotain politikkojen liukkauden vastaavaa.

Siis ei kummoista vielä;
politikko kuin politikko selviää pystykirnuun pantuna
ja männällä lyötynä mokomasta koettelemuksesta,
osumatta,
puhtain paperein.

Tämä koettu oli kauheaa hiekotuksesta huolimatta;
koirut tämän tästä rähmällään,
jokahinen taluttaja jalat harallaan hapuillen,
ikäänkuin kaikilla olisi sattunut lirahtamaan
lusikallinen aluhousun haarakappaleeseen.

Onneksi suli tyyten pois,
tuli karhea ahava ja pelasti koko kinkerpiirin
joutumasta noloon asemaan koirunkakatuksen takia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne