KULPPOJA

KULPPOJA

Hiljaiset tuokiot jatkavat matkaa aamusta päivään;
jää enemmän aikaa havahtua havahtumaan,
pienikin pilkahdus pilven raosta syrjäsilmään
saa kulman kohoamaan,
siinä valveutuu koko keho vastaanottamaan viestiä.

Vaikka kuinka merkityksetöntä vähäpätöä,
sillä kuitenkin on välinsä;
se katkaisee ratkaisevasti lievän turtumuksen
ennen kuin se alkaa halaamaan täydellä syliotteella.

Jääpuikkopienokaiset sektoriloiston räystäällä,
kulppoja seinustalla - ei kummonen ilon pilke,
mutta vakava merkki ylipäänsä siitä,
että vesittyminen on ensioire
alkavasta väkevästä luonnonvoimain mittelöstä.

Talvi alkaa ottaa mittaa valon kanssa,
siitä vasta kisa syntyy
kun kumpikin on sellainen umpimielinen jurrikka,
ettei hevillä löysää, jos pitävän otteen saa.

Saattaa pikku hiljaa olla Louhesta kiinni,
äityykö puhaltamaan lunta tuntureiden katoilta,
vaiko mennäänkö näillä.

Nooh - Odotettavissaan on yleensä vaikea matka.

Oh-show-tah hoi-ne-ne