HOUKUTUS

HOUKUTUS

Humiseva yö,
viehättää kun saa havahtua kaakon lauluun,
virota takaraivoon piirtyneeseen muistimerkintään.

Tuuli on siis kääntynyt uinun aikana päinvastaseen;
sen minkä eilissä kopristi luoteinen kampuraksi,
on sitten pian mössöä tossun alla.

Tämä selvää jo ennen varsinaista ylösnousua;
vielä selkäpiillään maaten,
kokeneen mestarilaiskurin tapaan.

Kovin nopeasti sujahtelevat aistimukset harmaassa,
puikkivat eeskahtaalle kurkiaisessa johtopäätökset,
putkahtavat kielen päälle sanomista vartoomaan.

Ja kuulijaa,
joka uinuu täyttä häkää Höyhensaaren untuvissa,
reisi vihjailevasti paljastuneena;
houkutus on niin kutkuttava että huokaus.

Silmä kyllä jatkaisi peiton alle,
mutta kun se Putin puhaltaa - vongahtelee räystäissä,
ulajaa tovin nurkissa intoutuessaan.

Valkoisen reiden arvoitus saa odottaa;
tulkoon tyvenempi sarastus.

Oh-show-tah hoi-ne-ne