ÄHKiMiSEN ZEN

ÄHKiMiSEN ZEN

Onkohan nykyisessä tunnetussa maailmassa
mitään selvästi ihanammin parempaa
kuin ähkiminen tammisen lepopäivän ratoksi?

Etenkin ja siltä käsin,
että sattuu asumaan kaamosvyöhykkeellä,
sillä jolta juuri ikään - vain jokunen päivä sitten,
kaamos on lakannut olemasta totta toviksi.

Sielu palannut - sekä varjot,
ynnä että net yhä parahultaisesti purkavat
viimeisimpiä matkapakaasejaan wimmalla
tehdäkseen olonsa "koselig",
eivätkä niin ollen jouda tuppelehtimaan eetoksiin.

Niinpä tuossa tolassa on hyvä varttaa itsensä -
ilma on morsian pikkukipakkana pakkasena;
kiskoa pitkävarsilämpösaappaat hippuloihinsa
ja lähteä ähkimään kotitunturin vastamäkeen.

Frouan kanssa tietty - sikäli mikäli,
sujuu jotenkin rattosammin matka
kun taa päin vilaistessa näkee kahdet paarustusurat,
ankaran möyrimisen jäljet impihangella.

Sellainen viehättää eloisasti,
saa taukoin välillä ähkimään zenimäisen kelvollisesti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne