ON ViELÄ TYVEN
Merellä on synkeä änkyrä,
uhkaavasti pusertuu orastavan valon selkään,
rusentaa pelkällä massiivisuudellaan
horisontin takaiset ujohkot pilviheijastukset.
Sipirjan suunnasta tuo kuva vyöryy,
on pian täällä päällä,
eikä häntäpäätä näy lain.
Vain loppumaton jono synkkiä ilmiöitä,
toinen toisiinsa liimaantuneina erottumattomina.
Levottomat eetokset saavat vauhtia,
imevät voimaa tuosta puolen maailmaa kattavasta;
yltyvät kyltymättömään ounasteluun
arvaamattoman lähitulevaisuuden kohtaloista
meidän poloisten rannan asukkien kohdalla.
Nyt on vielä tyven;
niinpä oikein mieluusti sitä kuulisi tässä välissä
Hatšaturjanin johtavan Prahan sinfoniaorkesteria.
Soittamassa Spartacusta;
sellainen viihdyttäisi,
laannuttaisi kiihtymystä kenties.
Antaisi mörön nousta kylän ylle kaikin mokomin
ja olla olevinaan jokin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi