JÄÄMiES

JÄÄMiES

Tämä kaamos huojuu,
arvuututtaa ulkoilmaan oijustettua missä mennään;
on niin eteerisen selkeää.

Juovuttavan auvoisan kuulasta;
tuulahdus uudesta jaksosta - rytmistä,
tässä elämisen sietämättömän kevyessä valtavuossa.

Ja tämä taas kerran,
kuin tuulen paljastamaan kirsiin nakutettu,
joka vuosi;
yksikään Ultima Thulessa vietetty vuosi -
yksikään edes -,
ei tee poikkeusta tähän juoksuun.

Sininen katoaa,
varjot palaavat sielut muassaan
ja toimeliaisuus kampeaa laiskansutjakan
vermeilyn niskan päälle.
Ja jää sinne.

Parin päivän kuluttua taivas lakkaa putoamasta,
viimeisimmät rippeet karisevat
kehon ottaessa väristen vastaan
auringon säteiden ensihyväilyjä.

Se tunne - kuin jäämies sulaisi kyyneliin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne