MERiRUOSTE
Sää on muuttumassa poikkitieteelliseksi
aurinko paistaa - taivas on pilviä tupellaan,
sataa riisryyniä sinkkiäpäristä kaatamalla.
Silloin kun tuulee normaalisti,
isännänviirit ja kansallisuusviirit liehuvat,
eikä näin että tuuliviiri seista jököttää paikoillaan.
Ellei se ole lakossa - syystä eli toisesta,
sen täytyy olla hyvässä meriruosteessa,
joka on aivan erinomaisen ihanan kavala ruoste.
Kun se mistä saa rouhaistua kyntensä pintaan,
se ei siitä hevillä hellitä enää - tekee tenää;
eikä katkea prosessi kuin makealla vedellä voidellen.
Sillä taialla hoidellaan se pintarintama,
puunataan - tuunataan, sen jälkeen kuivataan
ja voidellaan pipikohta lasten natusaanilla.
Kaikki ruostuu merellä - ruoste syö.
pienenpienillä hampailla mutustelee peltiä ja köysiä
hioo ne olemattomiin ja sylkee mereen.
Mutta mitäpä tyhjää meriruosteesta runoilemaan,
senhän tietää kaikki
ja jotka eivät - tulevat kyllä aikanaan tietämään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi