VASTA HUOMENNA

VASTA HUOMENNA

Epämääräisiä vaikutelmia monesta todesta,
ounasteluja kummista tummista läikistä,
häilyvät puhtoisella hangella,
säilyvät vain päivän sydämen ajan.

Poistuvat yltyvään hämärään vaivihkaa liukuen;
kuin aaveet,
tai haaveet unen- ja valveen rajamailla -
käsin kosketeltavina ja sittenkin hirvittävän kaukana.

Sama tunne - se jonka varmaan lähes jokahinen
on joskus kokenut eläissään;
ainakin silloin kuin eli.

Hämmennykset tulkinnoista ulottuvat sfääreihin,
sellaisiin aineettomiin arvoihin,
joita willisti häilyväinen eetosten liekki korventaa;
räydyttää suorastaan.

Aikaa lopulliseen vastaukseen on -
tietenkin paikasta riippuen -,
jokunen herkästi kuluva päivä;
kuni se sitten lopulta taittuu horisontin ylle jo,
vaikkei aidosti olisikaan kuin vasta huomenna.

Antoisaa on kuitenkin haihatella,
se lisää reippaasti hölynpölyä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne