sunnuntai 25. syyskuuta 2016

TUNTEMATON ASTUJA


TUNTEMATON ASTUJA

Kumpuileva tienoo lipuu tasaiseen tahtiin,
näkimet hairahtelevat ailahtelevassa maastossa,
harjun päällä taivaltaminen on leppoisaa;
mutta samalla aisteja kiihottavaa myös.

Syksyraikkaan mäntymetsän karikkeen tuoksu
nostaa kerta kaikkiaan wimmaan;
runon punominen muuttuu yhen äkin työstä huviksi.

Siellä täällä pilkistävät hälytyskeltaiset lehdet,
marrastuva maaruska puolestaan herkistää niin,
että ankarien nuuhkaisujen tuoma molekyylisato
laittaa pika-analyysin jälkeen kyynelehtimään.

Mikä taivainen maa suruvoiton värittämänä ruskana;
arktisen hysterian laulu vaeltamassa selkosia -
äkkinäisen kuulimissa muka holtittomana -,
syvälle jantuneen paikallisen mielestä
hyvinkin määrätietoisena asiaankuuluvana.

Vieton huomassa näkymättömissä ähinää - KARHU!!!
käsi tavoittelee vaistomaisesti olan yli hamaraa:
esiin punnertaa hattu - sitten hartiat,
lopulta kokonainen.

Tuntematon vastaanastelija ilmaisee ujolla hymyllä:
"Ilmastonmuutoshallusinaationi on ohi."

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi