TUNTEMATON ASTUJA
Kumpuileva tienoo lipuu tasaiseen tahtiin,
näkimet hairahtelevat ailahtelevassa maastossa,
harjun päällä taivaltaminen on leppoisaa;
mutta samalla aisteja kiihottavaa myös.
Syksyraikkaan mäntymetsän karikkeen tuoksu
nostaa kerta kaikkiaan wimmaan;
runon punominen muuttuu yhen äkin työstä huviksi.
Siellä täällä pilkistävät hälytyskeltaiset lehdet,
marrastuva maaruska puolestaan herkistää niin,
että ankarien nuuhkaisujen tuoma molekyylisato
laittaa pika-analyysin jälkeen kyynelehtimään.
Mikä taivainen maa suruvoiton värittämänä ruskana;
arktisen hysterian laulu vaeltamassa selkosia -
äkkinäisen kuulimissa muka holtittomana -,
syvälle jantuneen paikallisen mielestä
hyvinkin määrätietoisena asiaankuuluvana.
Vieton huomassa näkymättömissä ähinää - KARHU!!!
käsi tavoittelee vaistomaisesti olan yli hamaraa:
esiin punnertaa hattu - sitten hartiat,
lopulta kokonainen.
Tuntematon vastaanastelija ilmaisee ujolla hymyllä:
"Ilmastonmuutoshallusinaationi on ohi."
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi