TEPPOSET

TEPPOSET

Aivan liikkumaton,
rikkumaton hiljaisuus;
kumma usvainen hetki muuttaa lompolot kuvastimiksi,
niin varvut, viteliköt - metsän reunatkin -,
kurkistelevat itseään oudon märän maailman kalvolta.

Ahtolassa herran rauha,
valtakunta odottaa ensipuhurin pinnanrypistyksiä,
viimeisinkin perho on ahmaistu suuhun,
kausi voi alkaa - jää tulla,
jos vain ite haluaa.

Terhen tanssii kera keijujen,
leijuu hahtuvaisina unihuntuina pinnan yllä,
peikkopojat monikossa kävelyllä rantapounikossa;
kikattavat kädet taskuissa.

Sekoan laskuissa;
minä joka nojaan kuvettani
salaman pirstomaan kuostopökkelöön ihastuneena.

Joko mielikuvitus tekee tepposet,
tahi sitten olen osautunut maailmaan jota ei ole
ja joka on kai kaikkien ihmiseläinten mielissä.

Sikäli mikäli ovat kulkeneet sumun hyväileminä
oudossa maastossa aivan joutilaina ilman kiirua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne