SALAiNEN LUUTARHA
Ikiwanhan taistelukentän reunalla,
ympäristöään korkeammalla kummulla;
jotenkin ajatus hairahtelee unen ja valveen rajalla.
Luomet laskeutuvat verkkaan kaihtimiksi.
väkisin - vaikka kuin jarrutan;
usvanhuuruisen sadun läpi näen Eiran,
taivaanpiirin alla,
hurmeen tuoksuisen maan poven kannella.
Suloisen harsuinen lääkintätaidon jumalatar
sormeilemassa jotain kultaista laatikkoa
utuhyppysillään.
Siinä hän on - niin monen vuoden jälkeen;
kaikkien Viikinki-unien sankaritar,
polvellaan viisikielinen pentele syytämässä säveliä
suruvoittoiseen atmosfääriin.
Taistelun karonkka ehtynyt,
päättömiä vihollisia lojuu raajat hajallaan mullassa,
seassa muutamia reikäpäisiä ihmisiä suolet sylissään.
Eihän se näin pitänyt mennä;
viides ulottuvuus tuli monelle paisti kourassa -
osa suussa - ase jalkojuuressa maassa lojuen
kun berserkkien suloinen raivo yllätti.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi