TÄHTiPORTTi

TÄHTiPORTTi

Tulen ääni - mystinen kiihottava;
sen matalataajuinen humina tuudittaa,
sielu nousee wimmaan,
saa mielikuvituksen laukkomaan huithapelina.

Jälkiä ei juuri jää,
satunnaisia pyyhkäisyjä - pikemminkin vain vihjaisuja
vailla mitään selvää,
ikään kuin jäniksen jättämä hajutunneli mannun yllä
takanaan äyskivää koirunmotlaketta varten.

Niistä vähistä eleistä muodostuu tulen edessä sana,
liittyy ketjuksi entisten perään,
järjestyy sanapeliä pelaamalla
jostain näkövinkkelistä katsoen järjelliseksi säkeeksi.

Se on ääneen höpötystä
jota kursitaan ja karsitaan
kuni lopulta merkitään mustakantiseen konttakirjaan
ilman mitään varmuutta tulevaisuudesta.
Sitä on tahi ei.

Tuli sen kun vaan jaksaa huminaansa,
rienaa sielua - houkuttaa ja koukuttaa,
jouduttaa uuden syntymistä itseään polttamalla.

Tuli on Tähtiportti eetosten muinaisiin syntysijoihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne