SiiNÄ KAiKKi

SiiNÄ KAiKKi

Ensioire,
Louhi ojentaa hyisesti ohueen päiväasuun verhottuja;
syytä olisi ottaa enteet tosissaan,
vilun kausi on alkamaisillaan,
kesän leikki leikitty
ja syksynkin pian.

Tasaisia päiviä,
taivas ohenee - kuulaus siintää urkenevista raoista;
vajaan ruskan vähät värit kohentuvat,
jakautuvat haapain, pihlajain ja maaruskan kesken.

Siinä kaikki,
luvassa ensilumen odottelua hammasta purren,
muuton ääni asettumassa tolaansa.

Elinoloista jäävät pitämään huolta
korppilauma, kuukkelipari sekä tirskuvat tiaiset;
no muutama hurakka ynnä poromiesten rengit,
niistäkin osa varustautuneena muuttoon.

Kaikenlainen tuoksinan hiljentyminen,
silmin nähden havaittava rauhoittuminen
on asiaan kuuluva osa talven tuloa.

Arvokas oire siitä että tulevaan osataan varautua;
lumi ei yllätä housut kintuissa ihan kaikkia sentään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne