KUNNiA-ASiA

KUNNiA-ASiA

Kuren kiru asettuu taivaalle kohdilleen,
en osa lienee ehättänyt jo,
osan mieltymys Ultima Thulen upeuteen on
saanut ne vetkuttelemaan lähtönsä kanssa.

Huudoissa on suruvoittoa,
signaali kiirii jänkäulapan yllä,
tavoittaa kaikki kuulimin varustetut;
on laitimmainen merkinanto varustautumisesta.

Siianpyytäjät avaran lahden suulla kyyristyvät;
vetävät henkistä kaulaansa sisemmä kaula-aukosta,
ikään kuin hanakoituvat tehtäväänsä,
yrittävät hoitaa saalistuksensa ajallaan,
tyhjiä vitkastelematta.

Helmeilevä verkko soljuu tasaiseen kourien läpi,
pullakoita kiiltäviä siianlotkuja nousee tasatahtiin;
pujahtavat näppärästi silmän läpi
ja loiskahtavat syysveden lämmöstä
jäähileellä höystettyyn korvoon,
ankaran hyisen sohjon sekaan.

Siikain Manala on taattu ankaran shokin myötä,
ei potkimista, ei sätkyttelyä äkkilähtöä vastaan.

Hyvin järjestetty kuolema on kunnia-asia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne