NUMMELLA

NUMMELLA

Yö jo on,
tanssahtelee kevyesti ympärillä,
koettaa asetella itseään silmäluomille taakaksi;
räpytykset haittaavat sihtaamista
hämärähkö ehtoo tallottu tasamaata tauolle.

Tunturinummi on vaiti,
koillinen leyhyttää löysästi eilisillan puhurin tähteitä
pelmuuttaa hellästi tundran kultaista heinää
jonka väri hiljalleen hiipumassa,
hukkumassa nukkuvan yön syliin.

Mikäli mahdollista,
saamani käsityksen mukaan vaikuttaa aivan siltä,
että kaakkurien lähtölento on vielä kaukana;
kiertelevät pareittain ympyrää.

Päästelevät hyvinkin kaakkurimaisia ääniä
eritoten kaartaessaan meren yllä,
kuni oijustavat sitten - aikansa pähkäiltyään -,
tunturijärvelle diskuteeraamaan
ja suunnittelemaan edessä olevan matkan
mahdollisten äkkimutkien suoristamista.

Faris antoi merkin merikotkalle,
se kiiruhti tiehensä ennen joutumistaan
kameraukulin lasille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne