KOiRUVAHDiN YLi
Syvänsininen pimeä lohduttaa hieman;
märän syksyn runtelema ruska luo alakuloa,
koko luonto hehkuu vaisua suruvoittoa.
Yleensä herkkä aamukaste on lätäköityvä litimärkä;
jängät kelluvat kaulaansa myöten vedessä,
kirpparit pullollaan tennareita,
kumisaappaista myydään eioota.
Seestymistä odotellessa jo pienikin - tuokionkin,
pilvien raosta vilahtava tähtitaivas helpottaa;
se on sentään vielä tallessa,
katteen takana vartomassa tilaisuuttaan.
Jos luoja suo.
Ja kun oikein hyvin valvoo sinnillä koiruvahdin yli,
juuri aamunkoin ensihäiveessä -
silloin kun on vielä epävarma sarastaako vai ei -
saattaa nähdä syyskuun orastavan kuulauden.
Sen wanhan ajan orastavan,
joka selkeyttää eetokset,
tasapainottaa astumaan vakavin askelin talveen,
ihmisotuksen ankarimpaan vuosittaiseen haasteeseen.
Niinpä - ovat toiset meistä laheita syksyjä.
äksyjä talvia, heleitä kesiä kaikkina vuodenaikoina.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi