perjantai 9. syyskuuta 2016

PUiKULAPOTTU


PUiKULAPOTTU

Tulen loimun takana kuluu tovi rattoisaan,
saa seurailla hallitusti - ilman suurempaa häsyä
kun pimeä ujoilee,
ottaa muutamia vakavia asteita pilven helman alla
ja on olevinaan.

Perääntyy kuitenkin oitis longan väistyessä,
muuttuu syvän sineksi kirjokanneksi,
jossa ensimmäisiä tähtösiä sytytellään
hämmentämään muutoinkin yhä epäjärjestyksessä
olevaa maailmankuvaa.

Se tästään selkene - pimeän tulo,
täytyy vartoa loppukuulle kuni alkaa sattumaan,
sitten vasta yö ottaa niskalenkin päivästä
ja käy varsinaisesti hommiin.

On kuitenkin alkanut kasvikunnan kuihtuminen,
osa siirtyy maan alisiin hommiin,
juurta vahvomaan jotta on keväällä mistä ponnistaa.

Puikulapottukin innostuu nyt kasvamaan pituutta,
niin että kilojen sijaan sitä mitataankin metreissä
kun satoa verrataan naapurusten kesken.

Hyvä sato meidän perällä muuten kyllä kaikin puolin;
mutta näyttävät jäävän alle metrisiksi - pisimmätkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi