NAHKAKANTiNEN

NAHKAKANTiNEN

Syyskuun viimeinen kurki purki sopimuksensa,
pakkasi kimpsunsa,
lähti vähin äänin - ilman lomaltapaluurahoja,
mutta korkealta
ja se kuului;
jotta sekin merkittäisiin mustaan muistikirjaan.

Siihen kuluneeseen iänikuiseen nahkakantiseen
joka on ollut täynnä jo pari vuosikymmentä
ja joka silti auliisti - aivan avoimena,
ottaa vastaan kaikkia kummallisia detaljeja,
jos niitä viitsii tuhertaa marginaaleihin.

Kuten esimerkiksi tämän samaisen
edellä mainitun kurkiveijarin lähdön hötäkässä
jängälle unohtamansa pyrstösulan.

Vai hylkäämänkö -
liian suuren lentoonlähtöpainon takia -,
asiaa ei valotettu jäähyväiskirjeessä mitenkään.

Itseasiassa koko lähtökirjettä ei ole löydetty
vielä tähän päivään mennessä.
Onko lempohista kirjoitettukaan.

Ihmisen humeetti on outo - se olettaa että aina
asiaankuuluvasti ilmoitetaan kaikista ihmeistä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne