PUNTARi

PUNTARi

Kapusin tunturin kuvetta
kun orografisesta sumusta ilmestyi
aivan muinaisen Johanneksen tapaan valkko hirvas -
viimeiset riekaleet sarvissa roikkuen,
tulenpalava himo silmissään.

Kilin ajatukset - täytyy myöntää,
siinä ensimmäiseksi syöntää hopulla käsiteltäväksi;
eikä siitä sittenkään lähes mitään tule.

Oikea käsi hamuaa olan yli riipistä kirvestä -
hamaralla kumahutan jos ylittää reviirini rajan,
mutta eipä siellä kirvesvartta,
koko keksintöhän jäi pölkkyyn tulipaikalle.

No toistamiseen riipille - halkoa astaloksi;
mutta eipä siellä halkoa,
koko pinohan jäi tulipaikalle.

Samassa hirvas alkaa puhisemaan,
silmät pyörimään päässä samalla kun ottaa askeleen;
humahutan sitä puntarilla,
siihen tokenee,
usko loppuu.

Ai millä hemmetin puntarilla -
niin - sanokaapas se!

Oh-show-tah hoi-ne-ne