TURAUTUS
Hetken mielijohteesta ulos rantteelle,
tai oikeastaan koko episodi syntyy koirusta;
lipaisi tietyn väristä ja tuoksuista lunta päivällä.
Ei ole oikein osannut sen jälkeen pysyä karvoissaan,
ei - vaikka kuin ankarasti on niihin tuijattu;
syvällä rintaäänellä.
Kärpä mikä kärpä,
niin syvälle sielun taaimmaiseen osastoon sullottu,
kullakin - laskematta monellako jalalla astuu,
että siellä se muhii koko loppuelämän...
Joillakin odottaen keltavihreää lunta,
joillakin vartoen lentsun ohimenoa;
haikaillen puhdistavaa turautusta haistimista.
Raittiissa hellittää - puhdistautumisen riitti täyttyy;
taivaanpiirillä niin riettaan räiskyvät soilet,
että rapulla kykkivää nokista kanaa hantaakista
ja heilautus kirjokannelle,
kiehukoon siellä tunteiden kera samaa kyytiä.
Kärpä palaa merkkauksiltaan - kohvee kiehuu yli;
jumalat hoputtavat pirttiin.
Keikkumaan hylätty kiikkustuoli iskee silmää,
nyökkii kyökin taa makuuhuoneen puoleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi