PASTORAAALiNÄYTELMÄ
Kaamosmaan arktinen hysteria;
kaikki asettuu lopulta paikoilleen,
lumi maahan pakkasten makuuksiksi,
tuuli pois - salliakseen savun porata taivaaseen.
Horisontin tuijaus varmistaa päivä päivältä
että kultainen kehrä palaa varjon tuoden;
sielut ovat siis verkalleen palaamassa yksilöllisiin,
hyvinkin persoonallisiin nahkapusseihinsa,
kirjottuihin - ehken enin osa kirjomattomiin...
pujahtavat vaivihkaa soppeihinsa ja ovat.
Joskus haihatellessaan - valon yltyessä,
kyltyvät, lehahtavat kuin aamuinen koi,
pelmahtavat rietastelemaan;
pyytävät untuvapielusta väliin,
ettei omatunto kolise.
Elämä on arktinen pastoraalinäytelmä,
reiluhkon kuukauden kuolemisen kokennut idylli,
pieteetillä eletty sininen hetki,
täysissä hengen voimissa elettävä
sielunpuutostauti.
Niin ihanasti munaskuita myöten kouraiseva,
että parempaa ei saa aikaan edes
savustetulla palowiinalla hankittu jyleä kohmelo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi