ARKAAiNEN
Huomen on herännyt jo aikaa sitten,
paikat hahmottuvat pikkuhiljaa sinisen hälventyessä,
outametsän läpi siivilöityvä valo tasaa kaiken.
Siniharmaa puuro -
muutamaa pankaoksan selkään kynsinhampain
takertunutta lumihattaraa lukuunottamatta -,
valuu pysähtyneeseen mieleen.
Rauhoittaa,
saa ujohkon eetoksen ulkoilemaan lenseään säähän,
pyrähtämään kuoston oksalle aivoittelemaan;
muistelemaan sulan maan viimeisiä satoja.
Ah - lompoloon pakkautuneiden kuhpakkien vimmaa;
hurjaa vastaanpanemista
kun niitä kiskotaan vapauden syövereistä vangiksi,
tuliselle ritilälle tirisemään.
Rinnan röyhistys - kukapa ei vastaan panisi.
Nuotion loimotus ehtyvässä päivässä,
tervaksen pursuva savu - kuin siveltimellä viilletty -,
liukenevana mustana tummenevaan sineen.
Niestaksi kypsyvistä tammukoista erkaneva,
veden kielelle herauttava arkaainen tuoksu;
ihmisiksi elämisen sietämätön autuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi