RUKOUS
Kaikkien merien emä,
kuinka rinnassa läikähtää jok'ikinen kerta;
toivon kipinä herää,
kusiaiset kipittävät selkäpiitä eeskahtaalle
kun povesi pilkahtaa esiin tunturia laskiessa.
Vankat synnyttäjän lanteesi houkuttavat,
synnyttävät himon ja ankaran hekuman,
kirkuvat kurkottamaan syvimmälle kohtuusi;
ruiskuttamaan sisällesi maanmiesteni
tuskasta tulehtuneet hengensiemenet.
Kohoilevan parmaasi rannoilla pysähdyn,
sytytän väkevän tulen hyvin hyvistä puista,
rukoilen sinua synnyttämään uuden sotkan
ja uuden munan aaltoileville rinnoillesi kellumaan.
Puhtaan valkean viattoman munan;
täpötäynnäns' uuden sukupolven Väinämöisiä,
valmiina sikiämään oikeudenmukaisuuden käskystä,
kypsänä kyntämään ahneudesta saastuneen maan,
raivaamaan kyisen pellon loisista puhtaaksi.
Kaukaa näkee paremmin,
selittämättömät ovatkin selitettyjä;
kapua puuhun - ystäväpiirisi yli,
nouse kuuhun - kokonainen maa huutaa apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi