MATKALLA ATARAKSiAAN
Toista viikkoa Juudaksen kavalluksesta,
niemen nokassa tervaalle tuoksuva tuli;
loimuaa siinä yhtä riettaasti - wanhaan malliin,
hivelee mustan kanasen kupeita.
Pölkyllä aavan suuntaan - äärettömiin tähyten,
nypitään puukon kärjellä kipupisteitä nahkasta,
ei satu enää,
kiihkeä kohina suonissa lakannut.
Sitä siinä viimeisiä nyppiessään toivoo,
että aidot ystävät höristävät korviaan,
pinnistävät silmiään,
pistävät merkille.
Näillä juudaksilla kun nääs,
on taipumus jossain vaiheessa kerskua osaamistaan,
vaikeuksia pitää saavutuksiaan sisällään;
eiväthän he orgasmiaan muuten saisi.
Aika - iätön aika on mestari hitsaamaan haavoja,
arvet hioo elämäntyö.
Epikurolaisittain - paha on helposti kestettävissä,
suurimmankin tuskan huippu on vain lyhytaikaista.
Liekki - runoilijan ylivoimaisesti paras konsti tyyntyä
pitkällä matkallaan Ataraksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi